Smarties

Kun olin pieni isäni matkusti työnsä puolesta paljon. Meillä tytöillä oli tapana aina toivoa (=tilata) jotain ja aika usein saimme mitä toivoimme (voi pappa parkaa, jos tuli ilman tuliaisia). Lisäksi ilman erillistä tilausta saimme aika usein smarties-karkkeja. Kyseisiin karkkeihin liittyy paljon mukavia muistoja, joten nähdessäni tämän kankaan sitä oli pakko saada. Kangas on odotellut sopivaa projektia kaapissa ja nyt sellainen tuli.

Koska meillä on ollut parhaimmillaan 30.asteen pakkasia on haalarin alle tarvittu hieman ekstralämmikettä.

Ehkä haalaria voisi käyttää yksistään keväämmällä. Merkit olivat joululahja pikkusiskoltani vuosi sitten. Ne ovat olleet ´häviksissä´ ompelulaatikossani ja toissa päivänä ne tupsahtivat eteeni. Suloisia. 

Tässä näkyy saumurini ongelma. Tämä fleece sai koneen käyttäytymään vielä pahemmin kuin mikään aiemmin ompelemani.

Neulat on vaihdettu, langat tsekattu tsiljoona kertaa ja kaikki muu mitä vain osaan ja olen keksinyt olen kokeillut. Täytyy vaan saada kone jollain keinolla Turkuun liikkeeseen, josta se on ostettu. Onneksi siinä on takuu voimassa! Vaikka tällä hetkellä tekis mieli heittää tolla saumurilla vesilintua niin kun ompeluhimo iskee ei edes ryttyilevä saumuri hidasta menoa.

Lopuksi vielä kuva aivan ihanasta piposta, jonka sisareni neuloi Stellalle synttärilahjaksi.

Niin ihana! :)

Kaava: Suuri Käsityö Lehti 9/08.
Kangas: Smarties-fleece Huvikangas, resorit Myllymuksut.

Vuosi sitten...

...minusta tuli pienen tytön äiti.

Kuvassa neiti on kummitätinsä sylissä.

Ja tänään neiti poseerasi kameralle 1-vuotis synttäreiden kunniaksi näin...

 Nyt ymmärrän ajan kulua kun on oma lapsi ja ajan kulun näkee! Hui! :)

Mietin, että minkä lakin neidille laittaisi päähän kun lämpömittari näytti -22 astetta ja oli pakko päästä vähän haukkaamaan happea. Kunnes muistin lokakuun lopulla huovutuskurssilla huovuttamani nalle-hatun. Näitä pakkasiahan olin odotellut tämän hatun käyttöön oton kanssa.  

Vähän on hatussa vielä kasvunvaraa eikä viimeistä kylmä-kuuma huuhtelua tehty lainkaan, jotta kasvunvaraa saisi tarvittaessa muokkaamalla.

Uusi saumurini oli kaverini tasan tyttöjen lepakkopaitojen ajan. Eilen otin koneen esille ja intoa puhkuen ryhdyin toimeen. Ompelin koe tilkun ja kaikki meni hyvin. Otin tunikan palaset esille ja - hyppytikkiä. Tarkistin langat moneen otteeseen ja hyppytikkiä. Langoitin uudelleen varmuuden vuoksi ja hyppytikkiä. Koko päivän taistelin koneen kanssa tuloksetta kunnes illalla sain itku-raivarit (kyllä -kolmekymppinen kypsä minä) ja kone meinasi aikuisten oikeasti lentää kaaressa ikkunasta ulos. Olin päättänyt saada tunikan valmiiksi, joten tartuin ompelukoneeseen. Valmista tuli.

 

Olen tyytyväinen lopputulokseen vaikka tunikan teko oli eräs käsityöharrastukseni traumaattisimmista pitkään aikaan. Ehkä suivaantuneena kaikista vastoinkäymisistä lopputulos on siisti ja onnistunut! :)

Halusin yhdistää violettiin satiininauhaan vaaleanpunaista pitsinauhaa, jota olen mallaillut jo moneen projektiin, muttei se oikein ole sopinut mihinkään. Mutta se ei käynytkään ihan noin vain. Lopulta keksin laittaa kaksipuolista liimakangasta, jolla kiinnitin ensin nauhat toisiinsa ja sitten kankaaseen. Seuraavaksi täytyy löytää oikean sävyistä violettia trikoota, joista tunikaan saisi legginsit. Ai niin, se kankaiden ostolakko. Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, että saisi tehdä poikkeuksen...?

Kaava; Teekannu-tunika Ottobre 4/07 muokattuna.

Kangas; Nanson trikoo Virpakasta, violetti resori Myllymuksut.

Uusi vuosi uudet kujeet

Nyt on joulun pyhät juhlittu ja uusi vuosi otettu vastaan. Annoin itselleni todella tarpeellisen joululahjan ja vaihdoin käytetyn saumurini uuteen! Joulun aika oli niin kiireistä, etten ehtinyt juurikaan ompelemaan mitään ja nyt sormet syhyävätkin jo toden teolla.
Paljastellaan ensin mitä tämä tonttunen ahkeroi ennen joulua.

Kummityttö sai hello kitty tunikan velourista. Neidin äiti toivoi tytölle jotain käyttövaatetta ja neiti 4v:llä on se vaihe, että kaikki kimalle-hörhelö-vaaleanpunainen-hellokitty-tyttö jutut ovat in.  

Tunika oli sekä äidille että tyttärelle mieluinen. Tunika on niin pitkä, että siitä tuli jo mekko enkä ole ihan tyytyväinen hello kitty-aplikaatioon.

Mamma kaverit saivat käytännölliset ´joulukortit´. Ihania näperrettäviä, joissa saa kikkailla. :)

Neuvolakorttien kannet tein näillä mahtavilla ohjeilla. Kiitokset!

Kummilapset saivat nimikoidut pyyhkeet. Nämä tein työväenopiston ompelukurssilla kirjovalla ompelukoneella.

Sukulaistyttö sai myös tunika-mekon. Kangas on aivan ihanaa Hilcon pehmeää velouria. Yritin saada kangasta lisää mutta se oli myyty loppuun. :(

 

Taskuissa kikkailin hieman. Toiseen tuli aplikoitu sydän ja toiseen ompelin kuminauhan yläreunaan. Siitä ei ihan tullut sellaista kun olin suunnitellut mutta ihan hauska näinkin.

9- ja 11-vuotiaat sukulaistytöt toivoivat lepakkopaitoja.

 Ne valmistuivat 23.päivä noin kello 23.30. Mutta ehdin! Tein mahdollisimman simppelit ilman koristeita kuten oli toivottu. Sormet syhysivät aplikoida tai koristella jotain mutta sain hillittyä itseni.

Oli jännittävää ommella muille kuin omalle tirriäiselle. Koon, mallin ja kankaan valinta ja hahmottaminen on vaikeaa kun yritää miettiä lahjan saajaa! Olin jouluaattona kuin kissa pistoksissa kun odotin miten lahjat otetaan vastaan. Kaikki olivat tyytyväisiä ja minä sain huokaista helpotuksesta. :)

Kaavat: Tunika-mekot Juju-erilainen lastenvaatekirja, lepakko paidat SuuriKäsityölehti 11-12/07.
Kankaat: Vaaleanpunaraidallinen velour Eurokangas, Raidallinen velour Hilco, musta ja pinkki lycratrikoo Eurokangas, kukalliset puuvillat Tilda, puisto-, norsu- ja geisha-kankaat Peikonpoika.

Nami nam!

Olen suunnitellut muffinsia tavalla tai toisella toteutettuna jo pitkään. Ja sitten eräänä iltana nukkumaan mennessä keksin tämän.

 

 

Viimeisen sysäyksen muffinsi-projekti sai kun ostin tuota muffinsinauhaa Peikonpojasta. Velouriin oli vaikeaa saada kaunista poimutusta, joten päädyin tekemään laskoksia. Kangas on jämät näistä housuista. Ja resoriksi laitoin vaaleanpunaista piristämään mustaa. Paidan kaveriksi kaapista löytyi vaaleanpunaiset velourlegginsit. Kauluksen ompelin kolmeen kertaan kun en millään meinannut saada siitä siistiä. Lopuksi silitin sen kanttinauhaksi ja voilá, sain siistin kaula-aukon. Löysin paikallisesta nappikaupasta vaaleanpunaisia neppareita, jotka vielä pelittivät nepparipihtieni kanssa! :) 

Kaava: Froteepusero Ottobre 4/03 (omin muutoksin) koko80.
Kangas: Eurokangas, muffinsin palat jämiä, resori Myllymuksut.