Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkutyö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mini ja peitto

Sydämeni vietiin. Sen vei pieni suloinen tummatukkainen ja nappisilmäinen pieni mies, joka syntyi kaksi viikkoa sitten täydentäen pienen perheemme.   

Tiesimme etukäteen koska Mini syntyy ja edellisen päivän ja illan olikin niin jännät paikat, että oli pakko keksiä jotakin tekemistä, etten alkaisi hyppimään pitkin seiniä. Joten syntyi peitto Minille.  

I fell in love. With perfect and adorable little mr Mini. He was born two weeks ago. 
Because of the planned c-section I was a bit nervous the day and evening before the operation. I had to have something to do, so I made a quilt. 

Instagramin puolella Ministä on näkynyt jo useampi vilahdus.


Kankaat ja tarvikkeet: Jättirätti.
Malli: täältä.


Näin tämän peiton ja olen monta kertaa miettinyt, että jossain vaiheessa sitä olisi kiva kokeilla. 
En todellakaan ole mikään tilkkupeitto-tyyppi. Kärsivällisyyteni ja huolellisuuteni ei riitä kohdistamaan paloja ja huithapelin luonteeni ansiosta tämäkin peitto on vähän sinne päin. Mutta ei haittaa, siitä tuli silti ihana. 
Ompelin palat vain yhteen, sommittelematta värejä sen kummemmin. Sen verran katsoin, ettei saman värisiä tulisi vierekkäin, mutta peräkkäin tuli muutama.
Ohje on täältä

I´m not a quilter. I don´t have the patience to fix the pieces to fit and be in line with each other. 
This quilt isn´t perfect but I´m really happy with it anyway. 
The tutorial is found here


Taustalla on pilkullinen kangas. Jotenkin se ei sovi yhtään, mutta toisaalta taas en voinut pilkkuhulluna vastustaa noita pilkkuja. 

On the backside there´s a polkadot fabric which isn´t a perfect fit with the overall style of the quilt but I just couldn´t resist the polkadots. 



Mini ei arvostanut äidin kuvaussessiota. Päällään hänellä on Mustetahra-housut, joissa on vielä ´hippasen´ kasvuvaraa. 

Little mr Mini didn´t like mommy taking the pictures. 

tiistai 22. syyskuuta 2009

Tilkkupeitto

Olen aina haaveillut tekeväni tilkkupeiton. En ole koskaan uskaltanut hommaan lähteä kun olen ajatellut etten osaa eikä kärsivällisyys riitä. Kunnes nyt.  Päätin tehdä Stellalle sellaisen peiton, joka olisi hänellä aina ja ikuisesti ja jonka hän saisi antaa joskus omille lapsilleen. Ja kaiken kukkuraksi ompelukoneeni hajosi, virkkaaminen ja neulominen tuntui ällöltä, joten ajattelin aplikoida tilkkuihin kuvia ja kirjoa käsin juttuja peittoon.

Joten kangaskauppaan. Tiesin suurin piirtein sävyt ja kuviot joita halusin. Niiden löytäminen olikin sitten toinen juttu... Mutta onneksi Kokkolasta löytyi pieni (kaoottinen) kangaskauppa, josta löytyi mm. Hilcon ihania puuvilla kankaita.

 Koska en omista tilkkuleikkuria, leikkuualustaa tms. pro-välineitä käytin saksia ja kartonki kaavaa kankaiden leikkaamiseen. Hermot meinas mennä ja koko tilkkupeitto jäädä haaveasteelle. Mutta ihanainen mieheni kannusti ja sain kuin sainkin palat leikattua.



 

 

Aplikoin osaan tilkuista kuvia, jotka kiinnitin käsin kirjomalla. Itse palojen kiinni ompelu oli se helppo homma. Peitosta tuli vähän isompi kuin olin alunperin ajatellut (100x150cm) mutta se ei haittaa yhtään, melkein parempi näin!
Vielä olisi vähän jäljellä tilkkuamista (=kerrosten kiinnittämistä toisiinsa, oma termi =)). Se edistyy hitaasti koska aloitin tekemään sitä käsin ja erilaisten kokeilujen jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että käsin on jatkettava. Mies onneksi patistelee aina välillä niin se ei jää tuonne ompelukoriin lojumaan. Se on täydellinen telkkarin katsomis käsityö.