Myrskyisää ompelua

Kun olin nuori, vanhempani sanoivat aina, että minun ompeluni sisäsivät tyynen-innostuneen-, myrskyisän (kaikki lentää) sekä aurinkoisen-oi-miten-onnellinen-olen-onnistuneesta-ompeluksestani-vaiheet. Luulin, että olen päässyt siitä yli, mutta taisin olla väärässä...

Viime kesänä neitokaisen kummisetä kysäisi olisiko minulla jotain käyttöä hänen vanhoille työkauluspaidoilleen. Hän oli monta vuotta töissä puhelinoperaattorin myyntipisteessä ja kirkkaansinisiä työpaitoja oli iso kasa (muistaakseni 5 tai 6 paitaa). Totta kai halusin hyvästä puuvillasta (joissa oli vielä lycraa joukossa) valmistettuja paitoja! Väri oli hieman outo (hyvin kirkkaan sininen), mutta ajattelin, että ei se haittaisi. 

I got 5 or 6 mens shirts from a friend. The colour was a bit odd (bright blue) for my taste but I thouhgt I´d get over it.  

Sain idean kotimatkalla (aiemmin näkemästäni Vilan hameesta) ja kotiin tultuamme iskin paitojen kimmppuun. Purin muotolaskokset, leikkasin helmat paidoista taskun ja kaarrokkeen alta ja aloin ompelemaan paloja yhteen. Ompelin myös kaarrokkeen vyötärölle, jossa etuosa on tasainen ja takakappaleessa on kuminauhakujia päällekkäin. Etukappaleeseen jätin valmiin nappilistan. Jossain vaiheessa tajusin, että hameesta tulisi liian lyhyt ja muutama muukin asia meni mönkään, sain raivarin (joka on minulle täysin normaalia ommellessani). Vimmoissani ryttäsin hametekeleen ja sulloin sen kangaskaapin perukoille.  Ja unohdin koko asian.

I started sewing the minute we got home from our friends house. I cut as much fabric I could from the shirts and sewed them together. At some point everything went wrong (including the length) and I got fed up with the whole thing and showed it deep into my fabric cupboard. And forgot about it.

Nyt kesällä keksin, kun ihailin Tillyn Picnic Blanket-hametta, että siellä kangaskaapin kätköissähän se yhä makoilee. Kun näin tämän mekon tajusin, miten saisin helmastakin sopivan mittaisen. 

Hieman piti kangaskaappia kaivella, jotta löysin tekeleeni. (Siellä on ´hieman´ kankaita. Kyllä olen kangashamsteri). Ompelin hameen helmaa vaille valmiiksi, mutta ärtsy väri vaivasi yhä. 

Onneksi tajusin, että paidat olivat puuvillaa ja voisin värjätä sen! Väri ja mekkonen koneeseen ja kangaskauppaan hakemaan vielä polyesterbatistia helmaan. (Järkeilin, että näin helma ei värjääntyisi, kun hametta pestään.) Kankaan aiemmasta elämästä kertovat tikkaukset, jotka ovat yhä kirkkaan siniset.

This summer I realized looking at Tilly´s Picnic Blanket skirt that my skirt was similar. After a lenghty search I finally found it. And when I saw this dress I realized how to make the skirt long enough. The solour was still horrible but then I got the idea to dye the skirt. The hem is a polyester blend, so that if the skirt gives out colour during washing it shouldn´t get dyed and stay white. 

Ja voi miten tyytyväinen olenkaan!

And oh, how happy I am with the end result!