sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Pipo ja ihana uusi ompelukoneeni



Syksy saapui ja Stellan pipotilanne vaati kiireellistä päivitystä.

Pinkin puvun ja pinkin soft shell takin kaveriksi lilata vähän rauhoittamaan pinkin räikeyttä. Jasmiina oli kommentoinut kynäpaidan printistä, että se sopisi aplikaatioksikin. Siitä se idea sitten lähti. Mallaillessani kuviota pipoon satuin laittamaan sen tuollalailla vinoon ja tajusin, että kynästä voisi tulla jonkin kuvio. Kirjoin muliinilangalla mitä mieleen juolahti. Yllättävää, että syntyi sydän ja kiemura... (Jossain blogissa samalla idealla oli tehty pörriäinen mutten yhtään muista enää missä). Kynän reunat ovat liian leveällä siksakilla ommeltu mutten jaksanut lähteä purkamaan huomatessani asian kun pipo oli jo valmis. Kerrankin muistin ommella tuon merkin tuonne saumaan. Pipo onnistui tosi hyvin ja näitä taitaa tulla lisää. :)

Olen ollut onneni kukkuloilla torstaista lähtien. Sain kummitädiläni sekä äidiltäni syntymäpäivälahjaksi rahaa, vähän sijoitin itse ja sain tämän ihanuuden.

Singer 9940 (Kuva NetIdéesin sivuilta). 

Normaali hinnalla tähän ei olisi ollut varaa mutta 50% alennuksella sitä ei voinut jättää liikkeeseen. Nyt monta vuotta muhinut haaveeni uudesta ompelukoneesta toteutui. Tämä onkin ensimmäinen koneeni, jonka olen ostanut ihan uutena. On ollut niiiiin ihanaa ommella koneella, joka tekee kaunista tikkiä ja ompeleita löytyy valtava määrä. Nyt olenkin käyttänyt kaiken mahdollisen ajan mitä olen voinut ompelemiseen. ♥ 
Kaava; KokaLal. 
Kankaat; Lilavelour Eurokangas,  Pinkkivelour Furulunds (Västerås).

lauantai 11. syyskuuta 2010

Painettua

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainovärit kaapista ja annoin palaa.  
I did some fabric printing. It´s been along time since I last did it.

Värikyniä. Edessä kolme ja takana yksi. Olen melko tyytyväinen painojälkeen ja varsinkin kynän ´puuosaan´ ja sen väriin. 
Colouring pencils. Three in the front and one in the back. I´m fairly satisfied with this one. Especially with the colours.

Toinen paita on ´kukkaketo´.  
The other one is ´flowery fields´.
Vähän innostuin kukkien kanssa. Painovärini ovat siitä inhottavia, että painojäljestä tulee vähän käppyräinen. Saa nähdä pehmentääkö pesu kangasta ja väriä.
I got a little carried away with this one. My fabric colours make the fabric hard but I hope washing the shirt will make it softer.

Kynäpaitaan olen tyytyväinen, kukkapaitaan en niinkään.  
I´m happy with the pencil-shirt but not so happy with the flower shirt. 

Kaavat; Ottobre; Vauvan t-paita 4/06 (koko86), t-paita kirjekuoripääntiellä (omin muokkauksin) 1/07 (koko86).
Kankaat; luonnonvalkoinen ja valkoinen lycratrikoo Eurokangas. Kankaanpaino värit Emo ja Tiimari. 

tiistai 7. syyskuuta 2010

Syksyksi villatakki ja tunnustuksia

Olen halunnut virkata Stellalle villatakin jo kauan. Eräänä päivänä kesällä muistin, että kopioin joskus muinoin ihanasta kirjasta virkattujen villatakkien ohjeita. Löysin tarjouksesta Novitan samosta ja siitä se sitten lähti.
Nappeina hauskat neutraalit vaaleat napit, joista paljastuu lähemmin tarkasteltuna kiva kuvio. Hihansuut vähän törröttävät mutten jaksanut lähteä purkamaan ja muutamaan niitä. Ehkä samos oli hieman tuhtia mutta takki sopii hyvin syksyyn näin paksumpana. Villatakkia on ehditty jo käyttämään Stellan tädin häissä, joissa Stella oli morsiusneitona. Sopi hienosti myös juhlaan.

Käsitöihin näyttää löytyvän aikaa muttei bloggailuun. Tasapainoa kaiken välille haeskellaan yhä. :)

Olen saanut aivan ihania tunnustuksia! Kiitos aivan hurjasti niistä!
Ilonalta ja -pm-:lta tämä ihana tunnustus.

Tähän liittyi vielä se, että antaa eteenpäin 7. blogille ja kertoo 7. asiaa itsestään. 

1. Olen ammatiltani opettaja. Mikä ei sinäänsä ole yllättävää kun tulee suvusta, josta löytyy useita kasvatusalan ammattilaisia.
2. Olen asunut 2. vuotta Englannissa ja kaipaan sinne aina takaisin. Sieltä löytyy toinen (henkinen) kotini.
3. Minulla on (ikuisuus)projektina opetella puhumaan ruotsia kunnolla.
4. Tapasin mieheni ollessani 16-vuotias.
5. Sisareni on paras ystäväni ja suruttaa, ettemme ehdi viettämään enemmän aikaa yhdessä.
6. Vihaan myöhästymistä. Omaa ja muiden.
7. Olen täysin riippuvainen kalentereistani. En muistaisi mitään ilman niitä.

Tämä on tainnut kiertää jo monessa blogissa. Joten jos joku sivupalkistani olevista blogeista ei ole vielä saanut tätä niin Olkaa hyvät!

♥ Tämän ihanuuden sain MaijaltaMikulta ja Mizumilta.


Ja ohjeet ovat seuraavanlaiset: 

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
.
2. List 3 things you love.
3. Show a picture you love and explain why.

Tämän haluan antaa eteenpäin blogeille, jotka kohta kaksi vuotta sitten saivat minut inspiroitumaan ompelemisesta uudelleen ja reilu vuosi sitten aloittamaan bloggailun. 
Selia by Riikka 
Piipadoo 
Hippu 
Meillä 
Tassunjälkiä 
♥ Rakastan ♥
♥ perhettäni ja äitinä olemista   ♥ ystäviäni, jotka pitävät minut järjissäni   ♥ käsitöitä.

 Yksinkertaisesti vaan rakastan tätä kuvaa. Kaunis pieni tyttäreni. ♥ 

Pakko loppuun vähän purnata. Kävijälaskurini oli nollaantunut. Ottaa päähän. Suosituksia hyvistä laskureista?

torstai 26. elokuuta 2010

Esikuvat

♥ Äitini on käsityöihminen. Hän neuloo ja on valtavan taitava siinä. Yleensä ihanan mallin nähdessäni käännyn suoraan hänen puoleensa. Hän jaksaa inspiroitua neulomisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Hän on käsittämättömän taitava ja ihailen hänen pitkäjänteisyyttään neulomisen kanssa (jota minulta "kaikki-tässä-heti-mulle-nyt-ihmisenä löydy lainkaan). Hänen ansiostaan uskallan silti tarttua puikkoihin. :)

♥ Kummitätini - molemmat heistä - ovat taas ompeluihmisiä. Ollessani noin kolme-neljävuotias lähdimme mökkiviikonloppua viettämään ja vaatekassini jäi kotiin. Kummitätini, näppäränä naisena, ompeli minulle kolme vaatekappaletta; uimapuvun, topin ja hameen. Niillä pärjättiin mahtavasti koko kesäinen lämmin viikonloppu. Toinen kummitätini taas loihti itselleen ihania luomuksia, joita me barbien kanssa leikkivät lapset kuolasimme - hän uskomattoman kauniina naisena oli kuin elävä barbi. Häneltä olen saanut nykyisen ompelukoneenikin. ♥

♥ Suurin vaikutus ompeluharrastukseeni (sekä ammatinvalintaani) on ollut kuitenkin tädilläni. Hän ompeli meille lapsille, omilleen ja siskonsa, ihania vaatteita ollessamme pieniä. Hän jopa ompeli "hiploja" (pesulappuja) vaatteisiin, koska en suostunut käyttämään vaatteita, joissa ei ollut "hiplaa" (aikana ennen mina namn bandeja tms :) ). Tätini on myös ommellut ´kanssani´ lukemattoman määrän balettiasuja erilaisiin näytöksiin. Suurin kokemus oli kuitenkin wanhojen tanssi-pukuni, jonka teimme yhdessä. Silloin ymmärsin kuinka mahtavia juttuja voi itse tehdä. Opin myös valtavan paljon puvun ompeluprosessin aikana. Hänelle siis annan suuren Kiitoksen ihanaan harrastukseen tutustuttamisesta.

Ihanille ja taitaville esikuvilleni: suuri kiitos ja kaunis niiaus ihanaan käsityöharrastukseen tutustuttamisesta.