Villa ja Villa-blogin Jaana ja Minna hastoivat minut kertomaan blogini tarinan.
Vuonna 2009 (Hui! Onpas siitä aikaa! ) ystäväni Sanna vinkkasi minulle Ruttunuttu-blogista (nykyään Mutturalla). Olin seurannut myös Muita ihania-blogia ja ihaillut Tiinan tyttärelleen tekemiä vaatteita. Näiden perässä eksyin moneen muuhun blogiin mm. Piipadoo-blogiin, Pumpulia ja pellavaa-blogiin, Selia-blogiin, Marian ateljee-blogiin, muutamia mainitakseni.
Olen tehnyt käsitöitä pienestä asti. Kun tutustuin blogeihin tajusin, että voisin tehdä oman blogin, joka toimisi käsityöpäiväkirjana. Olen tehnyt paljon lahjoja itse ja ennen blogia ei edes muistanut, mitä kaikkea sitä olikaan tehnyt. Nyt minulla oli paikka, johon taltioida tekeleeni.
Blogin alkuperäinen nimi oli "Norppastiina käsitöiden ihmemaassa". Lyhyt ja ytimekäs, eikö? Noin vuosi blogin perustamisen jälkeen tilasin ompelumerkkejä. Mietin niihin jotakin ´tuotenimeä´ ja päädyin tuohon Cutie´en. En edes muista mistä se tuli. Luultavasti siitä, että ompelin eniten tyttärelleni, joka oli ja on suloinen tapaus. Koska vanha nimi oli hankala ja pitkä, vaihdoin sen.
Näin jälkeenpäin kun katsoo vanhoja kuvia, on kehitystä tapahtunut. Äiti on oppinut paremmaksi ompelijaksi, paremmaksi kuvaajaksi ja kuvia on rajattu ja käsitelty, jolloin ne näyttävät paremmilta. Hauskaa oli katsoa kuvia nyt 6vuotiaan Neitokaisen kanssa. Blogi on myös hänen kasvutarinansa kuvina. Kun aloitin blogin, asuimme Pietarsaaressa ja perheemme täällä Etelä-Suomessa. Blogi oli silloin myös heille mahdollisuus päästä kurkkimaan miten Neitokainen kasvoi. Nyt on pitkään ollut pohdinnassa Neitokaisen näkyminen täällä blogissa. Jotenkin vierastan päättömiä kuvia, joten olen keksinyt muita kikkoja, jolla Neitokainen ei olisi ihan niin tunnistettavissa.
Asia, joka on näiden kuuden vuoden aikana, kun olen blogannut, muuttunut vain huonompaan suuntaan on kangasaddiktioni. Kaapissa on oltava kankaita inspiksen varalta. Valitettavasti siellä kangaskaapissa on kankaita vuodelta 2009 asti... Siellä ne marinoituvat ja odottavat sitä kuuluisaa inspiraatiota...
Ja kuten blogiani seuranneet tietävät innostun helposti uusista asioista. Milloin se on kangasvärit, applikointi, korujen tekeminen, nahka - listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tyylini on sekä bloggaamisen että ompelemisen suhteen muuttunut yksinkertaisemmaksi. Tämä vuosi on ollut blogin hiljaisin. Olen tehnyt toki käsitöitä, mutta niiden saaminen tänne blogiin asti on välillä ollut h i d a s t a...
Innostuin Instagramista ja siellä on muun elämäni lisäksi myös käsityöni. Siellä olenkin ollut aktiivisempi kuin täällä blogin puolella. Mutta blogin tarina jatkuu, hitaasti, mutta varmasti.
Porkkanatarhan Marin.
Made for Apesin Heidin.
Handmade by Hippu Emmin.
Olionan Lepäävän Esteetikon.
Ohjeet tulevat tässä.
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
5 kommenttia:
Olipa ihana, että tartuit haasteeseen ja sain lukea blogisi tarinan. Monessa kohtaa nyökyttelin mm. kangasvarastoista ;) Sulla on upea blogi ja mahtavat käsityöt ja ideat!
Kiitos haasteesta. Tätä oli kiva lukea! Palaan asiaan blogissa🙋🏻
Okei... Emojit ei näköjään pelaa. Siitä kysymysmerkit.
Kiitokset haasteesta! Pitääpä yrittää ottaa hasste vastaan ja ajatuksella palata muutaman vuoden takasiin hetkiin :)
Vietin aikaa blogissa ensimmäistä kertaa vuoteen pohdiskellen, joko kapseloin koko foorumini vai vieläkö pitelen kirjaa. Mieluisaa muistelua leikki-ikäisten lasteni kuvien äärellä. Kiitos tästä herätteestä ja pitkää ikää blogillesi!
Lähetä kommentti