Pieniä asioita

Virkkasin puolitoista vuotta sitten itselleni kännykkäpussukan. Se oli valkoisesta langasta (koska se oli ainoa lankakerä, jonka siihen hätään satuin löytämään) ja näytti puolentoista vuoden käytön jälkeen niin kammottavalta, etten enää kehdannut sitä kaivaa esille. Joten oli pakko tehdä uusi.

I had to make a new holder for my cellphone, because the old one was once white and now disgustingly dirty.

Kirjovirkkausharjoituksesta tuli kännykkäpussi. Inhoan tehdä mitään turhaan. Joten motivaatio oli parempi kun tuloksena oli tuote, joka pääsisi käyttöön.

I wanted some colour and to learn how to do patterns in crocheting. And I hate doing anything, if you can´t do something with it.

Langat olivat mitä taas käteen sattui ja kuvio ´omasta päästä´.

Lisäksi tein meille molemmille pipot kevään pyöräilyjä varten. Tuntuu hassulta, että kuvat on otettu juuri ennen vappua. Toukokuu on työn täyteinen ja hujahtaa aina niin nopeasti ohi, että näinä ensimmäisinä lomapäivinä tajuaa, että kokonainen kuukausi on kiitänyt ohi.

I also made a beanie for me and Little Miss for our daily cycling. I can´t believe the whole month of May has gone by. I´ve been so busy with work, that time has just flewn by.

 Neitokaisen pipossa on tupsu, joka ei kuvissa näy ja omaani laitoin pienen rusetin koristeeksi.

Tällä hetkellä mua vaivaa ihan tajuton ompelujumi. En saa edes korjattua niitä muutamaa vaatekappaletta, jotka kiltisti tuolla ompelupöydällä odottelee. No, ehkä loman alku inspiroi ja saan jotain aikaiseksi.