torstai 26. elokuuta 2010

Esikuvat

♥ Äitini on käsityöihminen. Hän neuloo ja on valtavan taitava siinä. Yleensä ihanan mallin nähdessäni käännyn suoraan hänen puoleensa. Hän jaksaa inspiroitua neulomisesta yhä uudelleen ja uudelleen. Hän on käsittämättömän taitava ja ihailen hänen pitkäjänteisyyttään neulomisen kanssa (jota minulta "kaikki-tässä-heti-mulle-nyt-ihmisenä löydy lainkaan). Hänen ansiostaan uskallan silti tarttua puikkoihin. :)

♥ Kummitätini - molemmat heistä - ovat taas ompeluihmisiä. Ollessani noin kolme-neljävuotias lähdimme mökkiviikonloppua viettämään ja vaatekassini jäi kotiin. Kummitätini, näppäränä naisena, ompeli minulle kolme vaatekappaletta; uimapuvun, topin ja hameen. Niillä pärjättiin mahtavasti koko kesäinen lämmin viikonloppu. Toinen kummitätini taas loihti itselleen ihania luomuksia, joita me barbien kanssa leikkivät lapset kuolasimme - hän uskomattoman kauniina naisena oli kuin elävä barbi. Häneltä olen saanut nykyisen ompelukoneenikin. ♥

♥ Suurin vaikutus ompeluharrastukseeni (sekä ammatinvalintaani) on ollut kuitenkin tädilläni. Hän ompeli meille lapsille, omilleen ja siskonsa, ihania vaatteita ollessamme pieniä. Hän jopa ompeli "hiploja" (pesulappuja) vaatteisiin, koska en suostunut käyttämään vaatteita, joissa ei ollut "hiplaa" (aikana ennen mina namn bandeja tms :) ). Tätini on myös ommellut ´kanssani´ lukemattoman määrän balettiasuja erilaisiin näytöksiin. Suurin kokemus oli kuitenkin wanhojen tanssi-pukuni, jonka teimme yhdessä. Silloin ymmärsin kuinka mahtavia juttuja voi itse tehdä. Opin myös valtavan paljon puvun ompeluprosessin aikana. Hänelle siis annan suuren Kiitoksen ihanaan harrastukseen tutustuttamisesta.

Ihanille ja taitaville esikuvilleni: suuri kiitos ja kaunis niiaus ihanaan käsityöharrastukseen tutustuttamisesta.

11 kommenttia:

hanna-naa kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu :)

Ilona kirjoitti...

Minäkin haluaisin siirtää lapsilleni käsillä tekemisen taidon, oli se sitten ompelua, puutöitä, maalausta tai mitä vaan. Sitä onnistumisen tunnetta, kun on tehnyt jotain alusta loppuun itse, ei voita mikään.

Mulla on muuten jotain sulle blogissani...

-Minna- kirjoitti...

Kivasti kirjoitettu ja on aivan ihanaa kun on lähipiirissä samanhenkisiä ihmisiä, voi kysellä vinkkejäkin jos itsellä tökkää tekeminen.
Itsekin toivoisin että olisi joku "mentori", mutta meillä ei kukaan harrasta oikeastaan mitään käsitöitä :-(.

-pm- kirjoitti...

Tuo on ihana että saa siirrettyä käsityöinnostuksen tuleviinkin sukupolviin!
Mulla ois sulle blogissa tunnustuskin, josko sekin innostaisi vielä lisää! ;)

PaaPii kirjoitti...

Kyllä kirjoitit kauniisti. Omalta osaltani täytyy sanoa ettei käsityöinnostus ole tarttunut keneltäkään. Meillä ollaan enemmän taiteellisia ja tehdään ennemmin tauluja tms. Mutta se tekemisen palo ja luomisen vimma tulee sisältäpäin. Ehkä se on geeneissä :) Materiaalit vaihtuu mutta tekemisen into pysyy ja se himo saada aikaan jotain ihanaa!

Nea kirjoitti...

Tädille toimitetaan tulostettu versio tekstistäsi, se lämmittää mieltä :-)

Anna kirjoitti...

Voi miten kaunis kirjoitus <3

tyttötiimi kirjoitti...

Hilpaisin tänne heti vastavierailulle ja oi miten kauniita luomuksia löysin. Ompelugeenit kun ovat kaikki syntyneet teidän sukuun niin ymmärrän miksei minulle jäänyt mitään =)

Mutta hätä ei ole tämännäköinen sillä esikoinen toivoo joululahjaksi ompelukonetta. Mikä pelastus tähän huusholliin-lähtee heti säästämään tyttöjen rakkaimpia farkkuja ja teppareita uusiomateriaaleiksi...

vallatonta syksyä teillekkin

Maija kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu!
Sulle olisi myös mun blogissa tunnustus tarjolla =)

Mizumi kirjoitti...

Mulla on tarjolla lisää tunnustuksia, joista ei tämän kommenttiboxin perusteella ole pulaa ;)

Mirka kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu :)

Ja hih, miullakin ois siulle jotain blogissa :)