Movember jumppis

Tein Minille jo lokakuussa tämän jumppiksen ja nyt, kun tajusin, että se on jäämässä pieneksi tajusin, etten ole blogannut sitä lainkaan. 

Kaava; Ottobre 4/2012. (koko 80/86)

Kangas&resori; Kankaamo.

Vetoketju&nauhat; Va-rit, 

Rakastuin päätäpahkaa Kankaamon mintunharmaaseen joustocollegeen ja tiesin, että siitä tulisi täydellinen jumppis. Kankaamosta löytyi myös tuo suloinen viiksi-ompelumerkki. 

Kaavana sama kuin Panda-haalarissa, Mini-haalarissa, Musta-keltaisessa-haalarissa & Softshell-haalarissa, joten kaava on testattu ja todella hyväksi havaittu. 

Jaksoin taas kikkailla vähän yksityiskohtien kanssa. Ripsinauhasta tein hämy-taskut, jotka sopivat vetoketjuun ja hupun nauhoihin sekä resoreihin. 

Tuo viiksi-merkki on kyllä niin päheä! :) 

Nämä haalarit ovat olleet kivoja ja helppoja käytössä ja olen onnistunut valitsemaan hyvät kankaat, jotka eivät ole menneet miksikään monista monituisista pesuista huolimatta. 

Ommellen iloa

Kerroin toukokuussa saaneeni kutsun Villa ja Villa-blogin järjestämään hyväntekeväisyysompelutempaukseen, jossa tarkoituksena oli ilahduttaa vähävaraisten perheiden lapsia ja mukana tempauksessa 26 ompeluharrastajan lisäksi oli myös kangaskauppoja lahjoittamassa kankaita (Ikasyr, Koot.fi, Käpynen, Nappinja, Paapii Design ja Tyyne-Esteri). 

Itse sain suurperheestä kolmen lapsen toivevaatteet ommeltavaksi. 

Oli jännittävää ommella jollekin ihan vieraalle vaatteita. Ja kun vielä piti ommella lapsille toivevaatteita tuntui haaste hurjalta. 

Osaisinko tehdä sopivia? Osaisinko tehdä sellaisia, joita lapset olivat ajatelleet? 

Tällaiset olivat minulle esitetyt toiveet; 

* Tyttö 15v - naisten S - toivoo teknisiä mustia, pitkiä urheilutrikoita

* Tyttö 13v - 170cm - Valkoinen pontsopaita 

 * Poika 2,5v - 92cm - tarvitsisi vetoketjullisen hupparin, joku muu väri kuin sininen tai turkoosi.

Onneksi perheen äidiltä sai kysellä tarkennuksia ja lisäkysymyksiä ennen ompelun aloittamista. 

Kiitos hänelle hyvin sujuneesta yhteistyöstä! :) 

Isomman tytön trikoot tuottivat aluksi päänvaivaa. En ollut koskaan ommellut tuollaisia urheiluvaatteita ja tiesin (haastatteluiden perusteella), että niiden tulisi olla istuvat. Kangas ei myöskään saisi olla liian kiiltävää. 

Perheen äidiltä saatujen mittojen mukaan laadin kaavan ja ompelin simppelit urheilutrikoot. En uskaltanut lähteä kikkailemaan liikaa, koska tiedän, että tuossa iässä ollaan tarkkoja ja ajattelin, että yksinkertainen on paras ratkaisu. Kaavoitusapua sain monilta haasteessa mukana olevilta ompelijoilta! Kiitos teille kaikille! Ilman teitä olisin ollut hukassa...

Kaava; muokattu Ottobre 4/2013 (malli 30)

Kangas; Eurokangas palat.

Nuoremman neidin paidasta sain inspiraatiokuvan (tämä). Neiti toivoi pitsisiä hihoja, mutta muuten valkoista laskeutuvaa trikoota. Kaava teetti päänvaivaa, mutta päädyin käyttämään trikoopaidan kaavaa, josta muokkasin hihoja (kiitos vain Kaiken takana on äiti-blogin Hanski). 

Kaava; muokattu t-paidan kaavasta

Kankaat; Eurokangas. 

Pienen miehen huppari oli helpoin kolmesta vaatteesta, Niitä on tullut ommeltua ennenkin. Omista varastoista löytyi ihana joustocollege, joka oli täydellinen pikkumiehen huppariin. Äidille sopi, että käytän omia lempparivärejä; harmaata ja keltaista. Resorit ovat vähän pidemmät, jotta huppari saisi vähän pidemmän käyttöiän ja kelatiset tikkaukset piristämässä kokonaisilmettä. 

Kaava; Ottobre 6/2012 (malli 12).

Kangas; Jättirätti, resorit Majapuu, tarvikkeet Va-Rit. 

Parasta oli jännittää, että koska perhe saa pakettinsa ja mitkä ovat lasten reaktiot vaatteisiinsa (ja vaatteiden kylkiäiseksi lähetettyihin yllätyksiin). Sydämeni suli ja itkuhan siinä tuli, kun perheen äiti kirjoitti, että kaikki vaatteista olivat olleet mieluisia ja sopivia. 

Tämä oli ihana projekti ja kaikesta toukokuun kiireestä huolimatta* 

tuotti myös minulle paljon iloa. 

Helmoja ja hepeneitä-blogin Krista oli omaan blogiinsa kirjoittanut kauniisti; 

" Saumoihin ommeltiin taatusti paljon rakkautta ja lämpimiä ajatuksia ja paras palkinto oli tietysti se, kun sai kuulla, että vaate oli ollut mieleinen ja sopiva". 

Pitää paikkansa myös minun kohdallani.

Kiitos Villa ja Villa-blogin Jaanalle ja Minnalle, kun teitte upean ja suuren työn tämän projektin alkuunpanemisessa ja vetämisessä ja kiitos, että sain olla mukana. 

*opena tuo toukokuu ei ole töiden puolesta se helpoin ja leppoisin. 

Lisäksi muutimme lasten kanssa uuteen kotiin toukokuun loppupuolella

Ommellen iloa - hyväntekeväisyyshaaste

Villa ja villa-blogi haastoi ompelijoita mukaan hyväntekeväisyysompeluun. Me ompelijat haluamme tuoda OMMELLEN ILOA uniikkien vaatteiden myötä perheille, joilla ei ole varaa ostaa uusia. Lapsi/lapset saavat itse esittää toiveita vaatteiden suhteen. Haku on käynnissä, joten jos koet perheesi osuvan tempauksen haarukkaan tai tiedät jonkun perheen, jolle soisit iloa uusien lastenvaatteiden muodossa, TÄÄLTÄ löydät lisätietoa.

Mukaan on myös lähtenyt upeasti monta kangaskauppaa, joten lasten toiveisiin vastaaminen on meille ompelijoille entistäkin helpompaa. Lisää näistä upeista yrittäjistä myös täältä.

 

Olen otettu, että saan olla näin upeassa projektissa mukana! 

Kiitos Villa&Villa!

Collegeasu, joka syntyi vähän vahingossa

Tein Minille kauan sitten tämän collegeasun. Koska tietokoneeni on yhä rikki ja pädillä päivittäminen oli kammottaavaa, päivitellään näitä vanhoja bloggaamattomia tänne blogiin. Nämäkin on ommeltu jo kuukausia sitten...

Tämä asu syntyi vähän vahingossa. Ostin kankaan Jättirätistä kauan sitten, kun satuin erään tutun ompelukaverin kanssa liikkeeseen samaan aikaan ja hän osti tätä kyseistä kangasta. 

En itse olisi kankaaseen tarttunut, ellei tämä tuttu olisi sanonut tekevänsä tytölleen hupparin ja laittavansa kirkkaan väristä nauhaa piristykseksi. 

Inspiroiduin, ostin kankaan ja aika pitkään se sai kaapissa odotella... 

  

Kaava: huppari; Ottobre 6/2012, housut; piirretty kaupan housuista. 

Kankaat; Jättirätti, Kankaamo.

Tarvikkeet; Va-Rit. 

Eräänä päivänä iski tarve saada kokeilla tätä taskuohjetta. Tai sille oli itseasiassa tarve ja pieni huppari oli juuri sopiva harjoittelukohde. Ohje oli muuten todella hyvä ja selkeä, jos tällaisten taskujen ohjetta kaipaa.

Jättiksen harmaata collaria piristämään laitoin Kankaamon tummaa minttua joustocollegea. 

Kaupista sattui löytymään myös samaa sävyä oleva vetoketju. Joskus käy tuuri. :) 

Kyynärpäihin laitoin piristykseksi kyynärpääpaikat samasta tumman mintusta kankaasta. Paikat on kiinnitetty paikoilleen kaksipuoleisella tukikankaalla ja ommeltu kenno-ompeleella ympäri.

Kangasta oli vielä juuri sopiva pala, että sain Minille myös housut. 

Etupuolelle hpusuihin tuli kengurutasku, joka tuli vähän liian alan, mutta en jaksanut purkaa ja tasku sai jäädä paikoilleen. Ompelin myös takataskun koristeeksi. 

Aikas kiva setti. Tummanharmaa ja minttu muodostivat kivan parin ja 

tätä settiä onkin käytetty tosi paljon.

Sitterin uudet vaatteet

 Halusin tehdä Minin sitteriin vähän kivammat päälliset. 

Ikean ihana raitapuuvilla ja kaavat ystävältä. 

I wanted a new cover for our baby bouncer. 

A lovely stripey Ikea cotton and the pattern from a friend. 

Kangas; Ikea

Kaava; ystävältä.

Enää tämä ei ole käytössä, mutta on ollut lempparijuttu molemmilla lapsilla. 

Ja tämä vielä katseenkestävänä versiona.

Even though this isn´t in use anymore we´ve liked the bouncer 

and it´s been a saviour many times. 

Tämä blogin päivitys on jäänyt ihan totaalisesti. 

Kone on yhä korjattavana (mahtaako koskaan korjaantuakaan) ja pädillä päivitystä ei hermot kestä. Olen jo miettinyt koko blogin lopettamista, mutta ehkä annan aikaa ja innostus päivitellä tätä blogia voi vielä jonain päivänä palata. Toivottavasti.

Nimimerkillä NorppaStiina minut ja käsityöni löytää Instasta

- huomattavasti tiuhemmin päivittyvänä, kuin täältä blogin puolelta.  

Sushia leikkeihin

Sisarentyttöni on ihana tomera 2-vuotias, joka rakastaa sushia. Kuulin sisareltani, että neiti on kovasti tykännyt kotileikeistä ja erityisesti ruuanlaittoleikeistä. 

Löysin eräällä kirjastoreissulla Amigurumiherkut-nimisen  kirjan. Siellä oli hauskoja virkattuja susheja. Katsoin kirjasta vähän ideaa ja mallia, mutten tainnut juurikaan lukea tai noudattaa ohjeita... Kärsimätön kun olen. 

My sisters daughter is a wonderful two year old who loves sushi. My sister has told me, that little miss loves to play making food and serving it to her parents. I found a nice book in the library that had some croheted sushi in it and I decided to try to make some.

Ohjeet: Amigurumiherkut-kirjasta

Langat; sekalaisia puuvillalankoja

Täyte; vanu.

Aika herkkuja näistä tuli. Juuri sopiva määrä leikkeihin ja 

niitähän voi sitten lisäillä, jos inspiraatio iskee. 

They look quite delicious. And I think if I get the inspiration there will be more of these. 

 Makirulliin laitoin mustan puuvillalangan joukkoon vihreää ompelulankaa, jolla tuli kiva sävy ´levään´. 

The Maki-rolls I crocheted from a  black cotton yarn with some green sewing thread to bring some colour to it. 

Ihastuin Pasiin

Ihastuin Marimekon Pasi-laukkuun, mutta hoitovapaalla ei rahkeet riittäneet sellaisen ostamiseen. Olen aiemminkin päätynyt samaa ratkaisuun. Taisin vielä nähdä jossain ompeluryhmässä tai Instassa jonkun tekemänä tällaisen ja halusin tehdä oman versioni. 

I fell in love with Marimekko-bag Pasi. But I was on mothernity leave so

 didn´t have the money to buy one so I ended-up making my own. 

Kaava; oma sovellus.

Kangas; Jättirätti.

Olkahihna; Sinelli.

Laukku on juuri sen kokoinen, että sinne mahtuu lompakko, puhelin, avaimet ja huulirasva tms. 

Eipä sitä paljoa muuta mukaansa tarvitsekaan. 

The bag is just the right size for my wallet, phone, keys and a lippalm. 

You really don´t need anything else - do you?

Vuoritin laukun raidallisella puuvillalla ja ompelin vetoketjullisen taskun, 

jotta saisi pienenkin laukun sisällön järjestettyä paremmin. 

Olimme syksyllä Helsingissä ja pääsimme erään taitavan askartelijaystäväni kanssa Sinellin liikkeeseen. Siellä silmiini osui nahkaiseen nauhaan, joka on juuri täydellistä laukkujen olkahihnaksi. Päädyin kiinnittämään nauhan käsin ommellen niin, että tein ensin reijät nahkaan ja ompelin sen jälkeen sen vahvalla langalla laukkuun kiinni. On kestänyt hyvin, vaikka etukäteen vähän mietinkin miten tuo viritykseni kestää. 

I lined the bag with a stripey black and white cotton. 

Inside the bag I made a little pocet with a zipper.

The strap was from a craft store in Helsinki. It´s perfect for bags straps. I wasn´t quite sure how it would last and work as a strap in a bag but it has been just perfect and has held the weight of the bag just fine.  

Jälleen kerran taputin itseäni olalle, siitä, että joskus muinoin tuli hankittua Prymin nepparipihdit. Ei tarvitse kiroilla ja tapella nepparien kanssa. Tuon uloimman nepparin takaosan kikkailin tuonne kankaan ja vuorin sisälle, jottei sitä näkyisi ulospäin lainkaan. 

Once again I was pleased with myself for making ages ago the decision to buy Prym snap pliers. They are easy to use and you don´t have to fight with hammers etc.