Vaikka meidän neiti haluaisikin käyttää vain mekkoja ja mielellään neljää lempimekkoaan vuoronperään, äiti on kurja ja pakottaa välillä käyttämään housuja. Varsinkin kun muutama lempimekoista alkaa olemaan jo niin lyhyitä, etteivät ne minun silmääni näytä kivoilta pelkkien sukkahousujen kanssa. Joten ratkaisu on leggarit. Olen ommellut vinon pinon leggareita, joita en jaksa kuvata mutta näistä farkkuleggareista tuli niin hauskat, että ne on pakko esitellä.
Koska tuntuu, että meillä on kesän jäljiltä kaikki housut liian lyhyitä, laitoin oikein reilusti pituutta. Ja ehkä vähän liikaakin. Tuo viimeinen kuva on aika kamala, mutta siitä näkee tuon mallin; kapea ja hyvin pitkälahkeinen. Näkeehän sen noista sovituskuvistakin, että lahkeita on käännetty reippaasti. Mutta kun on kyseessä pitkä hoikka tyttö, on hyvä, että malli on kapea ja lahkeissa on pituutta - tarpeeksi.
Eräänä iltana innostuin virkkailemaan ja väsäilemään heijastimia. Näitä on mennyt jo kavereille lahjoiksi ja muutamia on tuolla vielä jemmassa ja muutama vielä tulossa. Mutta heijastimia ei koskaan voi olla liikaa.
Vielä loppuun elämäni onnistuneimmat cupcakesit. Neiti odottaa hurjasti synttäreitään, jotka ovat vasta tammikuussa, joten vietimme pienimuotoisesti hänen nimipäiviään. Kutsuimme muutaman dagiskaverin äitiensä kanssa meille leikkimään ja söimme vähän herkkuja, mm. näitä ihanuuksia.
Ehkä se harjoittelu sitten tekee mestarin. Nämä nimittäin maistuivat hyviltä ja näyttivät upeilta.
Kankaat; vaihtokauppa Minnalta.
